Kysely eläinlääkäreille 2006, yhteenveto
Suomen Leonberginkoirat ry:n jalostustoimikunta lähetti alkuvuodesta 2006 eläinlääkäreille kyselyn hoitoa vaativista leonberginkoirien sairauksista ja ongelmista. Kyselyllä haluttiin selvittää, millainen käsitys eläinlääkäreillä on tällä hetkellä leonberginkoirien terveydentilasta. Alkusysäyksenä kyselyn tekemiselle olivat kentältä jälleen kantautunut huoli viherkaihin eli glaucoman esiintyvyydestä rodussamme. Useat rotujärjetöt olivat myös tehneet eläinlääkärikyselyitä, eikä leonberginkoirien osalta sellaista oltu vielä tehty. Kysely käytettiin ennen lähettämistä kommentoitavaksi yhdelle suurta praktiikkaa pitävälle eläinlääkärille. Tämä kysely on yksi menetelmä, jolla jalostustoimikunta haluaa kerätä tietoja rodun terveydentilasta ja jakaa saatua informaatiota kasvattajille ja harrastajille.
Kyselyn toteuttaminen
Kysely lähetettiin 50 eläinlääkärille 50 suurimpaan kuntaan eri puolelle Suomea. Ensisijaisesti kysely lähetettiin pieneläinsairauksiin erikoistuneille eläinlääkäreille/pieneläinlääkäriasemille, sitten yksityiseläinlääkäreille. Kohderyhmään tuli mukaan myös kunnaneläinlääkäreitä.
Kyselylomakkeesta pyrittiin tekemään helposti vastattava, koska eläinlääkäriasemille arvioitiin lähetettävän vastaavia kyselyitä monilta rotujärjestöiltä. Kyselylomakkeessa oli kysymyksiä, joissa vastausvaihtoehdot olivat valmiina sekä avoimia kysymyksiä. Sairaudet käsiteltiin laajempina kokonaisuuksina, eikä esimerkiksi silmätulehdusten eri tyyppejä eritelty. Kyselyssä pyydettiin ilmoittamaan potilaskortistossa olevien leonberginkoirien lukumäärä. Kysymykset kohdennettiin vastaanotolla käyneisiin koiriin. Vastausten vaihtoehtokysymyksissä lueteltiin 53 koirilla esiintyvää sairautta tai terveysongelmaa, joita on todettu myös leonberginkoirilla. Lähteenä olivat tavoiteohjelmaan koottu tieto, aiemmat leonberginkoirien sairauksia käsitelleet kyselyt ja muut kokemukset rodusta. Vastaajalle oli jätetty vielä mahdollisuus lisätä listaan mahdollinen puuttuva sairaus tai terveysongelma, jonka vastaaja haluaisi tuoda esille. Sairauden tai ongelman kohdalle tuli merkitä, oliko sitä hoidettu vastaanotolla käyneillä leonberginkoirilla, esiintyikö sitä vähemmän, yhtä paljon tai enemmän kuin muilla roduilla. Lisäksi tuli arvioida, oliko tapausten määrä vähentynyt, pysynyt samana tai lisääntynyt aiempaan verrattuna. Avoimet kysymykset koskivat glaucoman esiintymistä, rodun yleistä terveydentilaa, rodun heikkouksia ja vahvuuksia sekä rodun luonnetta ja käsiteltävyyttä eläinlääkärin näkökulmasta. Kyselyssä pyydettiin vain eläinlääkärin henkilökohtaista arvioita eikä vastaaminen ei edellyttänyt tilastotietojen käyttöä.Sairastuneiden tai ongelmasta kärsivien koirien lukumäärää ei kysytty. Vastaukset ovat siis eläinlääkäreiden käsityksiä leonberginkoirien terveydentilasta.
Tulosten käsittely
Tulosten kannalta käyttökelpoisia lomakkeita palautui 15 eli 28 prosenttia. Vastanneiden eläinlääkäreiden potilaskortistoissa oli yhteensä 584 leonberginkoiraa. Tulosten tarkastelua varten vastauksista laadittiin kooste, jossa jokaisen kysymyksen kohdalla näkyi yksittäisen vastaajan hoitama leonberginkoirien lukumäärä sekä arvio sairauden esiintymisestä verrattuna muihin rotuihin. Vastaajat myös ryhmiteltiin potilaskortistossa olevien leonberginkoirien lukumäärän mukaan. Luokiteltuja ryhmiä käytettiin kuvattaessa sairauksien ja ongelmien esiintymistä, vertailua ja sairaustilannetta.
Taulukossa olevat määrät koskevat vain leonberginkoiria.
1. |
100 |
6. |
39 |
11. |
16 |
2. |
99 |
7. |
38 |
12. |
12 |
3. |
87 |
8. |
28 |
13. |
9 |
4. |
49 |
9. |
26 |
14. |
5 |
5. |
48 |
10. |
25 |
15. |
4 |
I-ryhmä |
383 koiraa |
II-ryhmä |
156 koiraa |
III-ryhmä |
45 koiraa |
-> |
SUURI LKM |
-> |
KESKIKOK. LKM |
-> |
PIENI LKM |
Taulukko 1. Kyselyyn osallistuneiden eläinlääkäreiden potilaskortistoissa olevat leonberginkoiramäärät ryhmiteltyinä
Pientä leonberginkoiramäärää hoitaneet lääkärit eivät useimmiten halunneet kommentoida rodun terveydellisiä heikkouksia ja vahvuuksia pienen potilasmääränsä vuoksi. Muissa ryhmissä nimetyt rodun terveydelliset heikkoudet vaihtelivat jonkin verran.
Kyselyn sairauksien ja ongelmien yleisyydestä leonberginkoirilla
Taulukkoon 2 on koottu kyselyn perusteella leonberginkoirien yleisimmiltä vaikuttavat sairaudet tai ongelmat. Kaikkia listattuja sairauksia tai ongelmia oli esiintynyt leonberginkoirilla, mutta kaikki eläinlääkärit eivät olleet todenneet tai hoitaneet niistä kaikkia. Taulukon laadinnassa otettiin huomioon, kuinka suurta lukumäärää leonberginkoiria eläinlääkäri oli kokonaisuudessaan hoitanut ja arvioiko eläinlääkäri sairautta tai ongelmaa esiintyvän enemmän leonberginkoirilla kuin muilla roduilla. Taulukkoa tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon, että taulukon kolmea ensimmäistä sairautta tai ongelmaa oli hoidettu useimmilla vastaanotoilla ja niitä arvioitiin myös esiintyvän useammin leonberginkoirilla kuin muilla roduilla.
1 |
Luuston kasvuhäiriöt |
2 |
Diagnosoimaton kasvuvaiheen ontuminen |
3 |
Akuutti kostea ihotulehdus (hot spot) |
4 |
Korvatulehdukset |
5 |
Allergiset iho-ongelmat |
6 |
Silmätulehdukset |
7 |
Märkäinen kohtutulehdus |
8 |
Yliherkkyydet/allergiat (ei ihott.) |
9 |
Muut iho-ongelmat |
10 |
Suolistotulehdus |
11 |
Ruuansulatusongelmat |
12 |
Luusyöpä |
13 |
Muut syövät |
14 |
Anaalirauhastulehdus |
15 |
Epilepsia Selkärankaongelmat |
Taulukko 2. Leonberginkoirien kysytyistä sairauksista yleisimmät
Luuston kasvuhäiriöt ja erityyppiset kasvuvaiheen ontumiset näyttävät olevan eläinlääkäreiden mielestä yleisimpiä ongelmia rodussamme. Molossityyppiselle suurelle ja voimakasluustoiselle rodulle kasvuhäiriöt ovat tyypillisiä. Raskasrakenteisuus ja nopeakasvuisuus ovat jalostuksessa tunnettuja ongelmien aiheuttajia. Huoli leonberginkoirien liian raskaasta rakenteesta on tullut esille jo aiemmissa yhteyksissä. Ruokinnalla ongelmien syntymistä voidaan ehkäistä tai ainakin vähentää,
Tulehdussairauksien, allergioiden ja syöpien esiintyminen tässä taulukossa ei varmaankaan ole rotua harrastaneelle mikään yllätys.Koirien perimään on kerääntynyt satoja erilaisia geenivirheitä ja perinnöllisiä sairauksia. Syöpäsairaudet, epilepsiat, autoimmuunisairaudet, silmäsairaudet ja nivelviat ovat kenties yleisimpiä näistä. Eri rotujen sairaudet eroavat toisistaan, mutta joissakin roduissa rodun perimässä on satoja sairauksia kerrallaan ( Hannes Lohi, Koiramme 3/2006). Tulehdussairauksia pidetään eräänä merkkinä siitä, että vastustuskyky taudinaiheuttajia vastaan on pienentynyt geenien (MHC) vaihtelun vähennettyä. Tutkimustieto lisääntyy koko ajan myös koirien geneettisestä perimästä. Huomattavaa on, että syöpäsairaudet ja allergiat ovat lisääntyneet myös ihmisellä, joka elää hyvin samankaltaisessa ympäristössä ja olosuhteissa kuin koira.
Vähiten eläinlääkärit olivat hoitaneet oireilevaa lonkkanivel- ja kyynärniveldysplasiaa. Hammaskiveä ja maitohampaiden poistoa oli hoidettu, mutta niitä katsottiin esiintyvän selvästi vähemmän leonberginkoirilla kuin muilla roduilla.
Kyselyn sairaudet ja ongelmat- esiintyminen, vertailua muihin rotuihin ja aiempaan tilanteeseen
Tapausten esiintymistä aiempaan verrattuna eivät kaikki eläinlääkärit arvioineet. Muutama II ja III ryhmän eläinlääkäri ei myöskään kommentoinut sairauden tai ongelman esiintymistä suhteessa muihin rotuihin .
Silmäsairaudet
Harmaakaihiongelmat (sokeus) ektropiumperäiset silmäongelmat, entropiumperäiset silmäongelmat, glaucoma- silmänpainetauti, muut silmätulehdukset
Harmaakaihin aiheuttamia ongelmia olivat todenneet neljä I ryhmän ja kaksi II ryhmän eläinlääkäriä.
Harmaakaihin aiheuttamia ongelmia esiintyi I ryhmän eläinlääkäreiden mielestä pääosin yhtä paljon kuin muillakin roduilla. Kaksi vastaajaa tässä ryhmässä katsoi sitä esiintyvän jopa vähemmän kuin muilla roduilla.
II ryhmän vastaajista yksi katsoi ongelmia olevan enemmän kuin muilla roduilla, ja niiden myös lisääntyneen aiempaan verrattuna.
Ektropiumperäisiä silmäongelmia olivat todenneet kolme I ryhmän ja kaksi II ryhmän eläinlääkäriä.
Ektropiumperäisten ja entropiumperäisten silmäongelmien välillä ei ollut suuria eroja esiintyvyydessä tai
suhteessa muihin rotuihin. Yksi I ryhmän vastaajista piti ektropiumista johtuvia ongelmia leonberginkoirilla harvinaisempina kuin muilla roduilla. Entropiumperäisten silmäongelmien osalta tilanteen katsottiin pysyneen ennallaan, ektropiumtilanne jätettiin useimmiten arvioimatta. Yhden II ryhmän vastaajan mukaan molempia sairauksia esiintyi enemmän kuin muilla roduilla ja ongelma oli myös lisääntynyt aiempaan verrattuna.
Glaucomatapauksia oli hoidettu kolmella I ryhmän eläinlääkärin vastaanotolla ja kahdella II ryhmän eläinlääkärin vastaanotolla. Molemmista ryhmistä yksi vastaaja piti tautia leonberginkoirilla yleisempänä kuin muilla roduilla. II ryhmän vastaajan mielestä tautia esiintyi enemmän leonberginkoirilla kuin muilla roduilla, I ryhmän vastaaja ei ottanut asiaan kantaa.
Glaucoman eli silmänpainetaudin eli viherkaihin esiintymisen selvittäminen oli ollut yksi lähtökohta kyselylle. Niinpä siitä kysyttiin vielä erikseen avoimella kysymyksellä. Viimeisten kahden vuoden aikana kyselyyn osallistuneet eläinlääkärit olivat hoitaneet yhteensä neljää glaucomatapausta. Hoitona oli käytetty silmätippoja, eikä tauti ollut johtanut koirien lopettamiseen.
Silmätulehduksia oli hoidettu kaikkien kyselyyn vastanneiden eläinlääkäreiden vastaanotoilla lukuun ottamatta yhtä II ryhmän vastaajaa. II ryhmän vastaajissa oli myös niitä, joiden mielestä tulehdukset olivat yleisempiä leonberginkoirilla kuin muilla roduilla. Kyselyssä ei eritelty muita silmäsairauksia, kuten värikalvon tulehdusta tai linssiluksaatiota.
Ruoansulatuselinten sairaudet
Hammaskivi, maitohampaiden poisto, kulmahampaiden virheasennot, kurkkutulehdus, ruoansulatusongelmat, suolistotulehdus, suolistotukkeuma, mahalaukun kiertymä, haimasairaudet, maksasairaudet
Hammaskiveä oli hoidettu tai todettu neljän I ryhmän ja kolmen II ryhmän eläinlääkärin hoitamilla leonberginkoirilla, mutta kolmen I ryhmän vastaajan ja kahden II ryhmän vastaajan mielestä sitä esiintyi vähemmän kuin muilla roduilla. Kysymykseen vastanneet arvioivat tilanteen pysyneen ennallaan.
Maitohampaat irtoavat leonberginkoirilta myös hyvin, sillä yhtä lukuun ottamatta kaikkien vastaajien mielestä ongelmat tässä olivat vähäisempiä kuin muissa roduissa. Maitohampaiden poistoja oli kuitenki neljän I ryhmän ja neljän II ryhmän eläinlääkärin vastaanotoilla. Kulmahampaiden virheasentoja oli hoidettu kahdella I ryhmän ja kolmella II ryhmän eläinlääkärin vastaanotolla. Yksi I ryhmän ja kaksi II ryhmän vastaajista katsoi ongelmaa esiintyvän vähemmän kuin muilla roduilla. Jälleen tilannetta arvioineet katsoivat sen pysyneen ennallaan hampaiden osalta.
Kurkkutulehdukset olivat vaivanneet neljän I ryhmän, kolmen II ryhmän ja kolmen III ryhmän eläinlääkärin hoitamia leonberginkoiria. Niitä ei pidetty kuitenkaan yleisempinä kuin muilla roduilla, Yksi II ryhmän vastaaja katsoi niitä esiintyvän vähemmän leonberginkoirilla kuin muilla roduilla.
Ruoansulatusongelmia oli hoidettu kaikkien vastaajien potilailla lukuun ottamatta yhtä II ryhmän vastaajaa. Tilanne oli lähes sama suolistotulehduksen suhteen. Näitä arvioitiin useimmiten esiintyvän kuitenkin yhtä paljon kuin muilla roduilla ja sairaustilanteen myös arvioitiin pysyneen ennallaan.
Yksi II ryhmän eläinlääkäreistä arvioi niitä esiintyvän aiempaa enemmän.
Suolistotukkeumia oli hoidettu kolmella I ryhmän vastaajan ja kahdella II ryhmän vastaajan praktiikalla.
Toinen II ryhmän vastaajista arvioi niitä esiintyvän enemmän kuin muilla mutta toinen vähemmän kuin muilla. Toinen vastaajista katsoi tukkeumien myös lisääntyneen.
Mahalaukun kiertymään sairastuneita oli ollut kolmen I ryhmän ja kolmen II ryhmän vastaajalla. Yksi jälkimmäisen ryhmän eläinlääkäreistä arvioi sairautta esiintyvän leonberginkoirilla enemmän kuin muilla roduilla. Sairaustilanteen ei arvioitu muuttuneen.
Haimasairauksia oli ollut neljän I ryhmän ja kolmen II ryhmän eläinlääkärin potilaalla. Molemmista yksi eläinlääkäri arvioi sairauksia esiintyvän vähemmän kuin muilla roduilla. Maksasairauksia oli ollut kolmen I ryhmän ja kolmen II ryhmän eläinlääkärin potilaalla. Yksi II ryhmän vastaajista arvioi niitä esiintyvän vähemmän kuin muilla roduilla. Sairaustilanteessa kummankaan osalta ei oltu havaittu muutoksia, mikäli sitä arvioitiin.
Tuki- ja liikuntaelimet
Traumaattinen (oireileva) kyynärniveldysplasia, traumaattinen lonkkaniveldysplasia, luuston kasvuhäiriöt, varvasmurtuma, diagnosoimaton kasvuvaiheen ontuminen, kinnernivelen ongelmat, polven ristisideongelmat
Oireileva kyynärniveldysplasia ja oireileva lonkkaniveldysplasia olivat vähiten tavattuja sairauksia kyselyn vastaajien potilailla. Yksi I ryhmän vastaajista, kolme II ryhmän vastaajista ja yksi I ryhmän vastaajista ilmoitti hoitaneensa niitä. Tosin kahdesta jälkimmäisestä yksi kummastakin arvioi niitä esiintyvän enemmän kuin muilla roduilla, mutta yksi II ryhmästä piti arvioi vuorostaan niitä esiintyvän vähemmän. I ryhmän vastaajan mielestä tilanne oli sama kuin muilla roduilla.
Luuston kasvuhäiriöitä oli hoidettu kaikilla I ja II ryhmän eläinlääkärin vastaanotoilla. Kolme I ryhmän ja kolme II ryhmän vastaajaa katsoi ongelmaa esiintyvän leonberginkoirilla enemmän kuin muilla roduilla. Suurimman osan mielestä tilanne ei kuitenkaan ollut muuttunut aiemmasta huonompaan suuntaan, jopa yksi I ryhmän vastaajista katsoi sen vähentyneen.
Varvasmurtumia oli ollut neljän II ryhmän ja kolmen I ryhmän eläinlääkärin hoitamilla leonberginkoirilla.. Yksi II ryhmän vastaajista arvioi ongelmaa esiintyvän rodullamme vähemmän kuin muilla.
Diagnosoimatonta kasvuvaiheen ontumista olivat tavanneet leonberginkoirilla kaikki I ja II ryhmän eläinlääkärit. Yksi I ryhmästä ja kolme II ryhmästä arvioi sitä myös esiintyvän leonberginkoirilla enemmän kuin muilla roduilla.
Sekä ristiside- että kinnernivelongelmia olivat hoitaneet kolme I ryhmän ja kolme II ryhmän eläinlääkäriä.
Ristisideongelmia piti muita rotuja yleisempänä kaksi II ryhmän vastaajista, mutta yksi I ryhmän vastaajista katsoi ongelman muita rotuja vähäisemmäksi. Kinnernivelongelmia piti yksi II ryhmän vastaajista yleisempinä leonberginkoirilla kuin muilla roduilla. Yksi II ryhmän vastaajista arvioi niitä esiintyvän aiempaa enemmän.
Ihosairaudet ja korvatulehdus
Akuutti kostea ihotulehdus (hot spot), allergiset ihottumat, muut iho-ongelmat
Iho-ongelmista akuuttia kostea ihotulehdusta oli hoidettu kaikilla I ryhmän eläinlääkärien vastaanotoilla, ja kaksi näistä vastaajista arvioin ongelman leonberginkoirilla kuin muilla roduilla. Neljästä II ryhmän hot spotia hoitaneesta eläinlääkäristä yksi arvioi sen yleisemmäksi kuin muilla roduilla, samoin yksi I ryhmän vastaajista. Yksi I ryhmän eläinlääkäreistä arvioin ongelman myös lisääntyneen.
Allergisia ihottumia oli esiintynyt kaikkien I ryhmän eläinlääkärin leonberginkoirapotilaissa, samoin neljän II ryhmän ja kahden III ryhmän eläinlääkäreiden potilaissa. Kaikista ryhmistä yksi vastaajista arvioi ongelman yleisemmäksi leonberginkoirilla kuin muilla rodulla, ja yksi I ryhmän vastaajista katsoi ongelman myös yleistyneen.
Muut iho-ongelmat on laaja käsite, mutta tällä kertaa sitä ei eritelty, kuten esimerkiksi pyodermiin, sikaripunkkiin, furunkuloosiin tai sienten aiheuttamia tulehduksiin. Iho-ongelmia oli hoidettu kaikilla
I ja II ryhmän eläinlääkäreiden vastaanotoilla, samoin kahdella I ryhmän eläinlääkäreiden vastaanotoilla. Yksi II ryhmän vastaajista arvioin ongelmia esiintyvän enemmän kuin muilla roduilla, mutta yksi I ryhmän vastaajista oli päinvastaista mieltä. Iho-ongelmien ei kuitenkaan arvioitu yleistyneen.
Hermoston sairaudet
Selkärankaongelmat, kurkunpään halvaus, epilepsia, jäsenten vapina
Selkärankaongelmia olivat hoitaneet kaikki I ryhmän eläinlääkärit. Yksi vastaaja tästä ryhmästä arvioi ongelmaa esiintyvän kuitenkin vähemmän kuin muilla roduilla. Neljällä eläinlääkärillä II ryhmästä oli ollut myös selkäongelmaisia potilaista. Heistä kaksi arvioin ongelmaa esiintyvän leonberginkoirilla enemmän kuin muilla roduilla, ja toisen mielestä ongelmaa esiintyi myös aiempaa enemmän.
Kurkunpään halvaustapauksia oli ollut kolmen I ryhmän ja kolmen II ryhmänkin eläinlääkärin potilailla. Molemmista ryhmistä yksi vastaaja arvioi ongelmaa esiintyvän vähemmän kuin muilla roduilla. Ongelman ei arvioitu yleistyneen.
Epilepsiaa sairastavia ollut myös kaikkien I ryhmän eläinlääkäreiden potilailla. Yksi tästä ryhmästä arvioi ongelmaa esiintyvän enemmän kuin muilla roduilla, toinen vuorostaan piti ongelmaa harvinaisempana muihin verrattuna. Myös kolme II ryhmän eläinlääkäreistä oli hoitanut tätä ongelmaa, mutta katsoi sitä esiintyvän yhtä paljon kuin muillakin roduilla. Yksi I ryhmän eläinlääkäreistä arvioi ongelman yleistyneen leonbergin-koirilla.
Jäsenten vapinaa oli ollut kolmen I ryhmän ja kolmen II ryhmän eläinlääkärin potilailla. Molemmista ryhmistä yksi vastaaja arvioi ongelmaa esiintyvän leonberginkoirilla vähemmän kuin muilla roduilla.
Ongelman ei arvioitu lisääntyneen tai vähentyneen.
Sydänsairaudet, hengityselinsairaudet, verisairaudet
Sydänlihassairaudet
Sydänlihassairaudet mainittiin tällä kertaa listalla yhtenä kokonaisuutena. Niitä oli hoitanut kolme I ryhmän ja kolme II ryhmän eläinlääkäriä. I ryhmän vastaajista yksi arvioi sairautta esiintyvän enemmän kuin muilla roduilla, II ryhmän vastaajista yksi arvioi niitä esiintyvän vähemmän. Tämänkään ongelman ei arvioitu yleistyneen.
Listalla mainittujen sairauksien lisäksi yksi III ryhmän eläinlääkäreistä mainitsi hoitaneensa AIHA :a eli autoimmunihemolyyttistä anemiaa.
Listalla mainitsematonta kroonista keuhkoputkentulehdusta oli hoidettu yhden I ryhmän eläinlääkärin vastaanotolla. Vastaaja arvioi sairautta esiintyvän leonberginkoirilla enemmän kuin muilla roduilla.
Virtsaelinten sairaudet
Virtsatietulehdus, munuaissairaudet, virtsarakon kasvain
Virtsatietulehduksia olivat hoitaneet neljä I ryhmän, neljä II ryhmän ja yksi III ryhmän eläinlääkäreistä.
Näitä tulehduksia ei kuitenkaan esiintynyt vastaajien mielestä enempää kuin muilla roduilla. Yhden II ryhmän eläinlääkärin arvioin mukaan jopa vähemmän. Yksi II ryhmän eläinlääkäreistä arvioi virtsatietulehdusten yleistyneen aiempaan verrattuna.
Munuaissairauksia olivat hoitaneet kolme I ryhmän ja kolme II ryhmän eläinlääkäriä. Heistä yksi II ryhmän vastaaja arvioi sairauksia esiintyvän vähemmän kuin muilla roduilla.
Virtsarakon kasvaimien esiintyminen oli samanlainen kuin munuaissairauksien. Kummankaan sairauden tilanteen ei arvioitu muuttuneen.
Sisäeritteisten rauhasten häiriöt ja sairaudet
Kilpirauhasen vajaatoiminta, Addisonin tauti, hormonaaliset ongelmat
Kilpirauhasen vajaatoimintaa oli esiintynyt neljän I ryhmän ja kolmen II ryhmän eläinlääkärin potilailla. Yksi II ryhmän eläinlääkäreistä arvioi vajaatoiminnan olevan yleisempää kuin muilla roduilla. Sairaus-tilanteen ei arvioitu muuttuneen.
Addisonin tautia oli esiintynyt kolmen I ryhmän ja kolmen II ryhmän eläinlääkärin potilailla. Kummastakin ryhmästä yksi vastaaja arvioi tautia esiintyvän vähemmän kuin muilla roduilla. Sairaustilanteen ei arvioitu muuttuneen.
Hormonaalisia ongelmia oli esiintynyt neljän I ryhmän ja kolmen II ryhmän eläinlääkärin potilailla. Ongelmia arvioitiin esiintyvän saman verran kuin muillakin roduilla.
Sukupuolielinten sairaudet ja lisääntymiseen liittyvät ongelmat
Valeraskaus, märkäinen kohtutulehdus,, tiinehtymättömyys, uroksen steriliteetti, keinosiemennykset astutusongelmissa, heikkopolttoisuus synnytyksessä, salakiveksisyyden toteaminen
Valeraskautta oli esiintynyt neljän I ryhmän ja neljän II ryhmän eläinlääkärin hoitamilla leonberginkoirilla. Ongelmaa arvioitiin esiintyvän yhtä paljon kuin muilla roduilla.
Märkäistä kohtutulehdusta oli esiintynyt kaikkien I ryhmän ja neljän II ryhmän eläinlääkärin hoitamilla leonberginkoirilla. Ongelmaa arvioitiin esiintyvän yhtä paljon kuin muillakin roduilla.
Tiinehtymättömyyttä oli esiintynyt kolmen I ryhmän ja kolmen II ryhmän eläinlääkärin hoitamilla leonberginkoirilla. Yksi II ryhmän vastaajista arvioi ongelmaa esiintyvän vähemmän kuin muilla roduilla.
Uroksen steriliteettiä oli esiintynyt kolmen I ryhmän ja kolmen II ryhmän eläinlääkärin hoitamilla leonberginkoirilla. Yksi II ryhmän vastaajista arvioi ongelmaa esiintyvän enemmän kuin muilla roduilla.
Keinosiemennyksiä leonberginkoirien astutusongelmissa olivat käyttäneet kolme I ryhmän ja kolme II ryhmän eläinlääkäriä. Molemmista ryhmistä yksi vastaaja arvioi tämän olevan vähäisempää kuin muissa roduissa.
Heikkopolttoisuutta synnytyksessä olivat hoitaneet kolme I ryhmän ja kolme II ryhmän eläinlääkäriä. Sen ei arvioitu olevan yleisempää leonberginkoirilla kuin muillakaan roduilla.
Salakiveksisyyden mainitsivat todenneensa neljä I ryhmän ja neljä II ryhmän eläinlääkäriä sekä kaksi III ryhmän eläinlääkäriä. Vain yksi II ryhmän eläinlääkäreistä arvioi sen olevan leonberginkoirilla yleisempää kuin muilla roduilla.
Kasvaimet ja syövät
Luusyöpä, muut syövät, virtsarakon kasvain, rasvakasvaimet
Luusyöpää olivat hoitaneet neljä I ryhmän eläinlääkäriä ja neljä II ryhmän eläinlääkäriä. Molemmista ryhmistä yksi vastaaja piti luusyöpää leonberginkoirilla yleisempänä kuin muilla roduilla.
Muita syöpiä olivat hoitaneet kaikki I ryhmän eläinlääkärit ja kolme II ryhmän eläinlääkäriä. Yksi I ryhmän vastaaja piti syöpiä leonberginkoirilla yleisempänä kuin muilla roduilla.
Rasvakasvaimia oli esiintynyt kaikkien I ryhmän eläinlääkärien ja kolmen II ryhmän eläinlääkärin hoitamilla leonberginkoirilla. Yksi eläinlääkäri II ryhmästä arvioi niiden olevan yleisempiä kuin muilla roduilla, toisen saman ryhmän eläinlääkärin arvioin mukaan ne ovat harvinaisempia.
Virtsarakon kasvain on käsitelty virtsaelinten sairauksien yhteydessä. Niitä olivat hoitaneet kolme I ryhmän ja kolme II ryhmän eläinlääkäriä. Heistä yksi II ryhmän vastaaja arvioi niitä esiintyvän vähemmän kuin muilla roduilla.
Nisäkasvaimet eivät esiintyneet erikseen listan sairauksissa tällä kertaa. Yksi III ryhmän vastaajista mainitsi erikseen hoitaneensa nisäkasvaimia.
Muut sairaudet ja ongelmat
Korvatulehdukset, anaalirauhastulehdus, yliherkkyydet ja allergiat (ei ihott.), sikiön epämuodostumat, kitalakihalkio/huulihalkio ,napatyräongelmat
Leonberginkoirien korvatulehduksia olivat hoitaneet kaikki kyselyyn osallistuneet eläinlääkärit lukuun ottamatta kahta III ryhmän eläinlääkäriä. Yksi I ryhmän ja yksi II ryhmän eläinlääkäri arvioi niitä esiintyvän leonberginkoirilla enemmän kuin muilla roduilla. Yksi I ryhmän ja yksi II ryhmän eläinlääkäri arvioi niitä esiintyvän aiempaa enemmän. Korvatulehdukset vaikuttavat siis kohtuullisen yleisiltä, ja mahdollisesti yleistyneiltä.
Anaalirauhastulehduksia olivat hoitaneet olivat hoitaneet kaikki I ryhmän eläinlääkärit ja kolme II ryhmän eläinlääkäriä. Yksi II ryhmän eläinlääkäreistä arvioi niitä esiintyvän vähemmän leonberginkoirilla kuin muilla roduilla. Ongelman ei arvioitu yleistyneen.
Anaaliadenomaa ei mainittu listan sairauksien joukossa, mutta yksi II ryhmän ja yksi III ryhmän eläinlääkäreistä mainitsi hoitaneensa tätä ongelmaa.
Yliherkkyyksiä ja allergioita - eivät ihottumat, sillä ne on käsitelty jo edellä – olivat hoitaneet kaikki I ryhmän eläinlääkärit sekä neljä II ryhmän eläinlääkäriä. Kaksi II ryhmän vastaajista arvioi niitä esiintyvän muita rotuja enemmän, yksi tästä ryhmästä arvioi niitä esiintyvän vähemmän kuin muilla roduilla. I ryhmän eläinlääkäreistä yksi arvioi niiden myös yleistyneen.
Sikiön epämuodostumia olivat havainneet kolme I ryhmän ja kolme II ryhmän eläinlääkäriä. Yksi II ryhmän vastaajasta arvioi ongelmaa esiintyvän leonberginkoirilla vähemmän kuin muilla roduilla.
Kitalaki- tai huulihalkion olivat havainneet kolme I ryhmän ja kolme II ryhmän eläinlääkäriä. Molemmista ryhmistä yksi vastaaja arvioi ongelmaa esiintyvän leonberginkoirilla vähemmän kuin muilla roduilla.
Napatyrän aiheuttamia ongelmia olivat todenneet olivat hoitaneet neljä I ryhmän eläinlääkäriä ja kolme II ryhmän eläinlääkäriä. Näistä vastaajista yksi II ryhmän vastaaja arvioi ongelmaa esiintyvän vähemmän ja yksi enemmän kuin muilla roduilla.
Leonberginkoirien yleinen terveydentila
Avoimilla kysymyksillä tiedusteltiin eläinlääkäreiden leonberginkoirien terveydentilasta yleensä, yleisimpiä eläinlääkärikäyntien syitä sekä kolmea yleisintä syytä leonberginkoirien eutanasiaan.
Eläinlääkärit pitivät leonberginkoirien yleistä terveydentilaa perusterveenä, hyvänä, melko hyvänä tai normaalina jättirotuiselle tai isolle koiralle tai rotuja vertailtaessa, kaksi eläinlääkäriä kiinnitti tässä huomiota iho-ongelmiin ja yksi nivelongelmiin.
Eläinlääkärikäyntien syissä oli nähtävissä yhteys myös kyselyn yleisimpiin sairauksiin. Yleisimpien eläinlääkärikäyntien syitä olivat:
hot spot tai iho-ongelmat | 8 vastauksessa |
korvatulehdus | 8 vastauksessa |
ontuminen, nivelongelmat | 6 vastauksessa |
rokotus | 5 vastauksessa |
silmätulehdus | 4 vastauksessa |
mahasuolistovaivat | 4 vastauksessa |
anaalirauhaset | 1 vastauksessa |
sydänvaivat | 1 vastauksessa |
paukkuarkuus | 1 vastauksessa |
vammat | 1 vastauksessa |
kasvain | 1 vastauksessa |
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet (myös nivelrikko, artroosit, takaraajojen lihasten surkastuma) sekä kasvaimet tai syöpä olivat usein myös vanhojen leonberginkoirien vaivoina, ja olivat usein iän lisäksi syynä eutanasiaan. Yksittäisinä syinä mainittiin myös sydänvaivat, krooniset iho-ongelmat, arkuus ja luonneongelmat ja diabetes,
Rodun terveydelliset heikkoudet ja vahvuudet, käsiteltävyys
Eläinlääkäreitä pyydettiin myös arvioimaan, mihin terveysongelmiin pitäisi kiinnittää huomiota ja millä terveyden osa-alueella leonberginkoirilla ei näytä olevan ongelmia. Lisäksi tiedusteltiin, miten helposti tai vaikeasti käsiteltävänä eläinlääkärit pitävät vastaanotolleen tulevaa leonberginkoiraa.
Eläinlääkärit toivoivat kiinnitettävän huomiota seuraaviin terveysongelmiin, joita voidaan pitää rodun heikkouksina: iho-ongelmat, liian suuri koko, nivelongelmat, erilaiset tuki- ja liikuntaelinvaivat. Myös silmänpainetauti ja koulutuksen puute reviiriään puolustavilla uroksilla mainittiin. Rodun terveydellisiä vahvuuksia löytyi vain kahdesta vastauksesta: lisääntymisessä ja mielenterveydessä ei näytä olevan ongelmia.
Lähes kaikki eläinlääkärit pitivät leonberginkoiria yleensä helppoina potilaina: avoimina, luoksepäästävinä, kiltteinä, yhteistyöhaluisina, rauhallisina tai luottavaisina. Kahden vastaajan käsitykset erosivat näistä; joidenkin yksilöiden arkuus ja etenkin urosten epäluuloisuus mainittiin.
”Pitäkää rotu edes näin terveenä”
Kyselyn tuloksia tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon, että kysymyksessä ei ole varsinainen tutkimus, eikä sen antamaa kuvaa leonberginkoirien terveydestä voi pitää yhtenä totuutena. Siitä huolimatta otsikon lause, jonka kirjoitti 99 leonberginkoiran potilaskortiston eläinlääkäri, on haaste. Leonberginkoirien tulehdussairaudet, syövät ja allergiat, iho-ongelmat sekä erityisesti luuston kasvuiän ongelmat ovat tosiasioita. Harvoin rodussa esiintyvä vika tai sairaus omassa koirassa tai kasvatissa aiheuttaa yhtä lailla huolta ja päänvaivaa.
Kasvattajan on tehtävä valintoja suunnitellessaan jalostusyhdistelmää. Leonberginkoirilla kuten muillakin roduilla esiintyy sairauksia, joista osaan voidaan vaikuttaa jalostusvalinnoilla, osaan vaikuttaa vielä ympäristö monine tekijöineen . Sairauksien ja vikojen periytyvyydestä saadaan eläinlääketieteellisen tutkimuksen edistyessä yhä tarkempia tietoja. Tieto lisää tuskaa, sillä täydellisen virheetöntä jalostusyhdistelmää ei ole. Joudutaan valitsemaan ”ne pienemmät pahat”.
Järkevien ja perusteltujen valintojen tueksi tarvitaan tietoa. Avoin tiedonkulku kasvattajien välillä on tärkeää jalostusyhdistelmiä suunniteltaessa, mihin kiinnitettiin huomiota myös syksyn kasvattajapäivillä. Siinä voi myös jalostustoimikunta olla apuna. Jalostustoimikunta kokoaa toistaiseksi luottamuksellista tietoa vioista ja sairauksista. Tavoitteena on kyetä vastaamaan kasvattajalle yhdistelmän riskeistä hänen kysyessään niistä - yksittäisiä elossa olevia koiria leimaamatta. Hoitaakseen tämän tehtävän jalostustoimikuntakin tarvitsee entistä enemmän tietoja.
Anna-Maria Melkas
Jalostustoimikunnan pj.